Kumara ryhtisi,
sydämesi ylimääräiset muljahdukset,
huolestuneen kätesi juoksu
polvesta vuohiseen.
Ihminen - luuletko etten ole huomannut!
Olen nähnyt arpomisen
luovuttamisen ja jaksamisen välillä.
Olen kantanut sinua selässäni
kun olit väsynyt,
uskonut sinuun, vaikka olit neuvoton.
Kuva Essi Palmroos
Nyt pyydän vastapalvelusta.
Tänä iltana sui minua pitkään.
Letitä harjani,
kääri jalkani lampaan villaan.
Annan tehdä sen kaiken -
en siksi että tarvitsisin sitä,
vaan siksi,
että se on linimenttiä
revähtäneeseen sydänlihakseesi,
huolen nyrjäyttämään niskaasi.
Ihminen.
Sinä elät eilisessä ja huomisessa.
Olisiko liikaa vaadittu,
jos kohtaisimme pienen hetken nyt tässä?
Puhaltaisin niskaasi lämmintä ilmaa,
pöyhisin latistuneen kampauksesi.
Näetkös!
- Elina Vanhamäki