Minun tärkeä hevosystävä ja elämänopettaja on Lilli. Meillä on Lillin kanssa kuusi yhteistä vuotta takana ja sille matkalle on mahtunut monenmoisia hetkiä ja tunteita. Päällimmäisenä tunteena koen Lillistä valtavaa kiitollisuutta ja rakkautta. Lilli on opettanut minua kärsivällisesti ymmärtämään hevosten maailmaa aivan uudella tavalla, olen oppinut näkemään hevosten herkkyyden, pyyteettömän ystävyyden ja valtavan viisauden. Lillin ansiosta arvostan nyt ennen kaikkea molemminpuolista ystävyyttä ja aitoa läsnäolemista hevosten kanssa.

 

Lillin ja minun tarinaan ei liity mitään suurta dramatiikkaa. Olin ollut useita vuosia tavallinen ratsastuskoulussa kävijä; tykkäsin olla hevosten kanssa, mutta kävin jatkuvaa kamppailua sen kanssa miten ratsastustunnit eivät kuitenkaan tuntuneet hyviltä. Silti jatkoin vuosi toisensa perään harrastusta. Kaipuu hevosten pariin oli suuri, enkä tiennyt muuta keinoa olla niiden kanssa. 

Lillin löysin, kun aloin etsiä vuokrahevosta, jonka kanssa saisin viettää rauhassa aikaa muutenkin kuin maneesin laitoja kiertäen. Lilli oli tuolloin 9-vuotias, vuosi sitten varsonut ja vailla sen suurempaa käyttötarkoitusta. Lilliä kuvailtiin minulle hiukan yhteistökyvyttömäksi ja juntturaksi hevoseksi.

 

Kun tapasin Lillin, minulla ei ollut mitään käsitystä mistä meidän olisi pitänyt lähteä likkkeelle. En ollut koskaan kuullut mistään koulutusmetodeista tai kouluttajista ylipäätään. Oli vain Lilli ja minä ja valtava halu olla yhdessä. Sain turvautua omaan harkintaani Lillin kanssa ja etenin asioissa sellaista tahtia kun Lillistä ja minusta tuntui hyvältä. Tämä osoittautui meidän onneksemme, varsinkin kun asiaa saa katsoa taakse päin näin vuosien jälkeen. Me vietimme lukemattomia tunteja yhdessä, tutustuimme toisimme, opettelimme ymmärtämään toinen toistemme kieltä ja kokeilimme mitkä asiat tuntuvat meistä hyvältä. Välillä olemme kokeneet myös epäonnistumisen ja pettymyksen hetkiä tai olen huomannut vaativani Lilliltä liikaa tai sellaisia asioita, jotka eivät ole olleet meidän ystävyydelle hyväksi. Lillillä on kuitenkin suuri sydän ja valtava ymmärrys minua kohtaan, kaiken olen aina saanut anteeksi ja yhteinen tiemme on jatkunut.

Lillin omistaja antoi minulle alusta asti vapaat kädet toimia Lillin kanssa ja lopulta möi hevosen minulle, mistä olen edelleen kovasti kiitollinen. 

 

Sittemmin olen käynyt erilaisilla kursseilla ja syventänyt taitojani Lillin kanssa. Opiskelin positiivista vahvistetta ja oivalsin, että olin alusta asti käyttänyt sitä Lillin kanssa. Nyt asialle löytyi nimi ja keinot jalostaa sitä vielä pidemmälle. Tällä hetkellä meillä on suuri etuoikeus saada Lillin kanssa olla osana Hepokuuselaa, äärimmäisen ihanaa eläintilaa, jossa eläinten kunnoittaminen ja ymmärrys on aivan omaa luokkaansa. Tämä on mahdollistanut Lillille elämisen laumassa juuri sellaisena kuin se on ja minulle ihanat puitteet ja ymmärryksen Lillin kanssa yhdessätekemiselle. Lilli on aina ollut vähän oman tiensä kulkija. Sillä on paikkansa laumassa, mutta silti se kulkee usein omia polkujaan. Ihmisiä se tervehtii usein tuttavallisella ja iloisella hörähdyksellä, mutta ei kuitenkaan halua päästää kuin aivan tutuimmat ihmiset lähellensä. Olen oppinut hyväksymään että Lillillä on myös rajansa ja toiveensa omasta tilastaan. Lilli ei pidä siitä että sen ympärillä on useita ihmisiä ja eläimiä pyörimässä, vaan haluaa mielummin rauhoittua vain oman tutun ihmisen hoidettavaksi. Lilli osoittaa selvästi kaipaavansa läsnäoloa, mutta ei välttämättä nauti aina silittämisestä tai rapsuttelusta. Läsnäoleminen ei aina vaadi fyysistä kosketusta.

 

Yksi minulle sykähdyttävimmistä päivistä Lillin kanssa oli, kun synnytykseni käynnistyi ja sain jakaa sen Lillin kanssa. Sinä aamuna kun kipeät supistukset alkoivat, suuntasin empimättä tallille. Halusin hakeutua sinne missä mieleni ja kehoni on rennoin sekä hengittäminen ja oleminen helppoa. Yhdessä Lillin ja meidän yhteisen ihmisystävän Marian kanssa touhusimme ensin tallin askareita ja lähdimme vielä metsään kävelylle. Siellä Lilli käveli rinnallani ja pysähtyi tasaiseen tahtiin vierelleni tarjoten tuuheaa harjaansa, johon sain painautua supistuksen tullessa. 

Metsän rauha, liikkuminen ja ystävän läsnäolo rauhoitti mieltä ja auttoi viemään synnytystä eteen päin. Kiertelimme metsässä tunnin, minkä jälkeen suoriuduin vielä juuri ja juuri autolla ajamisesta kotiin. Aviomieheni turvin lähdimme sairaalaan, jossa sain pienen tytön kiitokseksi luonnonmukaisesta ja hyvin menneestä synnytyksestä. Olen varma, että Lillin kanssa vietetty päivä vaikutti minuun rauhoittavasti ja rohkaisevasti. Lillistä huokuva valtava tyyneys auttoi minuakin pysymään levollisena ja säilyttämään luottamuksen omaan kehooni ja sen voimiin. Saan kiittää Lilliä siitä, että synnytys oli minulle voimaannuttava kokemus.

 

Tällä hetkellä Lillin elämää hiukan varjostaa cushingin sairaus ja sen mukana tulevat ongelmat. Lilli voi hyvin, mutta en silti voi tietää kauanko meillä on enää yhteistä matkaa jäljellä. Nautimme yhteisistä hetkistä ja teemme juuri niitä asioita mitkä meistä tuntuvat hyvältä. Ystävyytemme ja luottamuksemme jatkaa syventymistä, eikä Lilli ole lakannut olemasta minulle opettaja. Edelleen Lilli ohjaa minua oikeaan suuntaan ja huomauttaa, jos en ole yhteisissä hetkissä aidosti läsnä tai lähden pyytäämään asioita liikaa vain omista toiveistani. Kohtaamme edelleen haasteita, mutta löydämme myös keinot niistä selvitäksemme. Lillin ystävyys on pyyteetöntä, mutta sen säilyttämiseksi Lilli vaatii molemminpuolista vuoropuhelua ja varmuutta siitä, että molemmat meistä tulevat aidosti kuulluiksi. Tunnen valtavaa rakkautta Lilliä kohtaan ja toivon että yhteisillä poluillamme olisi meille vielä paljon hyviä hetkiä tarjottavana. Kiittollisuus Lillistä on löytänyt ikuisen paikan sydämestäni.

​

- Jonna