En edes tiennyt etsiväni jotain, ennenkuin löysin sinut. En tainnut edes uskoa rakkauteen ensisilmäyksellä. Ja siellä sinä olit. Katselit minua suuren kuusen oksien alta. Silmäsi katsoivat suoraan sisimpääni, suoraan sydämeeni ja riisui minut aseista. Ilmeesi näytti sanovan, että vihdoin sinä tulit. Tiesit minusta kaiken sillä ensimmäisellä silmäyksellä. 

 

Olit niin vilpitön, niin täynnä elämää. Sinussa ei ollut yhden ainutta elämän aiheuttamaa kolhua. Olit täydellinen. Olet edelleen. Lupasin sinulle ensitapaamisellamme, että elämä ei tule kohtelemaan sinua kaltoin, kuten  se oli ensimmäistä hevostani kohdellut. Sinä saisit kasvaa aikuiseksi hevoseksi rakkaudella, ei voimalla. Olen pitänyt lupaukseni. Elämänilosi on jotain käsittämätöntä, jotain, joka vieläkin saa sydämeni pakahtumaan. Se kun tulet luokseni hörähtäen pehmeästi, ihan lähelle, rapsutuksia kerjäten, saa silmäni tulvahtamaan täyteen onnenkyyneliä. 

 

Sinä olit läsnä kun kukaan muu ei ollut. Ymmärsit tuskani ilman sanoja. Silloinkin sinä katsoit minua ja tiesin etten ole yksin.  Seisoit rinnallani, annoit minun itkeä suruni pitkään harjaasi. Vaikka olet niin nuori, sinussa on jo kaikki se uskomaton viisaus mikä vain hevosella voi olla. Sinun kanssasi pystyn mihin vain. Matkamme on vasta alussa, mutta tiedän että siitä tulee uskomaton seikkailu. 

​

- Anniina